Kouluttajaksi sittenkin

Joonas Haapaniemen ei pitänyt päätyä koulutusalalle, vaikka suvussa on monia opettajia.

- Sanoin koko pienen ikäni, että minusta ei ikinä tule opettajaa. Mutta kouluttaja minusta tuli, Haapaniemi sanoo.

Kun hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta, alkoi potentiaalisten työpaikkojen kartoitus. Kokeilemalla alaa nuoren miehen mieli alkoi vähitellen muuttua. Kouluttajana toimiminen tuntui luontevalta ja mukavalta.

- Niin sitä vain ajauduin koulutusalalle, Haapaniemi naurahtaa.

Työtä ihmisten parissa

Amiedun kaupan yksikössä toimivan Haapaniemen mukaan paras fiilis opetustyössä syntyy siitä, kun pystyy auttamaan opiskelijoita esimerkiksi uuden ammatin tai uuden työpaikan löytämisessä – sellaisen, jossa nämä viihtyvät.

- Onnistumisiakin tulee silloin tällöin. Siinä tulee itsellekin sellainen onnistumisen mieli, että jotain on tehty myös oikein. Jos ei niitä onnistumisia tulisi, niin en tässä ammatissa välttämättä viihtyisi.

Amiedussa Haapaniemi sanoo viihtyvänsä esimerkiksi siitä syystä, että työtä saa tehdä ihmisten parissa.

- Opiskelijaryhmät vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin, joten uusia ihmisiä tapaa säännöllisin väliajoin. Opiskelijoilla on lisäksi omat hyvät ja huonot päivänsä. Aina voi luottaa siihen, että jokainen päivä on uusi päivä. Se tekee työstä vaihtelevaa.